keskiviikko 13. helmikuuta 2013

EPÄONNISTUMINEN

Se on nyt ohi.

Mä olen lukion ekasta luokasta asti koittanut etsiä katu-uskottavuutta ja ei. Ei onnistu. Mä tanssin kymmenen vuotta ja aina hip hop -tunneilla näytin ihan järkyttävältä. Kaikki muut muokkautuivat kunnon Bronxin katutanssijamimmeiksi ja minä vaan pysyin länsi-Helsinkiläisenä jäykistelijänä. Kiitos isä, niistä suomenruotsalaisista geeneistä, jotka pitää tän kaiken. Kiitos vanhemmat, että kasvatitte mut Pitskussa, mistä ei ole varmaan ikinä tullut ketään katu-uskottavaa ihmistä.

Mutta miten mä nyt tähän päädyin?

Mulle on aina sopineet kaikki hatut. Kattokaa vaikka:





Kelle sopii tonttulakki paremmin??

Sitten. Mä kelasin, että hankin kesäksi kunnon räppilippiksen ja rupeen kunnon räbämimmiksi. Koska, jos kaikki muutkin hatut sopii niin pakko lippiksenkin on sopia. Joten räppikesä 2013, here I come! Jotain tällästä lähdin hakemaan:






Ja tässä on lopputulos:


Elikkä se siitä sitten. Vaihdan äidinkieleni ruotsiin ja se on tervemenoa mun Nike Aireille. Mä aion myös tuhota kaikki mun kyseiseen tyylisuuntaan viittavat levyt. Alan suomenruotsalaiseksi mummoksi. 

PEACE och adjö



1 kommentti: