Pöwwökoira

Mä oon aina ollut ihan superduperhyperkoirafani. Pienestä asti olen aina halunnut oman koiran ja suurin osa päiväkotiajastani meni siihen, että kusetin jengiä, että mulla on koira. Äiti joutui sitä sitten korjailemaan mun puheita.
Sitten tammikuussa -96 tuli se hetki, kun ei tarvinnut enää valehdella. Saimme ensimmäisen koiramme, Vekun. Long story short, Vekku kuoli kahdeksan vuotiaana rodulle perinnölliseen sairauteen. RIP.

Vuosi Vekun jälkeen hankittiin Luca. Luca on nyt seitsemän ja rodultaan ihana lapinkoira.
Luca on ihan superchilli eikä jaksa paljoa stressailla. Tietysti nyt Luca asuu Pitskussa vanhempien luona, mutta tulee välillä lomailemaan Kallioon.

Anteeksi tästä.

PEACE & DOGS

Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää, kuin rakkaidensa hemmottelu

Mä en ole imuroinut kämppääni ainakaan vuoteen. Onneks Partatyypille tulee pakottava tarve välillä siivota, ja se hoitaa myös imuroinnin.

Tänään oli yksi tällänen raivosiivouspäivä, joten kun Partatyyppi lähti moikkaamaan frendiään ja jääkaapista löytyi Texas Pete -hotwingien raaka-aineet, päätin kokata tyypille vähän herkkuja.

Sitten oli telkkari, Iholla, Beverly Hillsin täydelliset naiset sekä kulhollinen hotwingejä.

Ja sit niitä ei enää ollu.

Ja tässä mun paita. 

Eli... Kertokaa äkkiä (Partatyyppi tulee ihan kohta himaan) mikä olisi paras selitys, miksei täällä olekaan niitä luvattuja wingejä. 

Opetus oli, että jos haluatte rakkaanne yllättää, tehkää se salassa älkääkä alkako ennen aikojanne keulimaan. Koska jos käy näin niin kuin mulle kävi, ei tarvitsisi keksiä tekosyitä.

Ja Muusan Krouvista löytyy parhaat hotwingit.

PEACE & CHICKEN BONES

Maailman paras lohturuoka

Ensimmäinen ruokaohjepostaus!
Jos ei tota surkeaa hampurilaisbloggaus-yritystä lasketa.

tällästä pastaa tuli tehtyä aika usein Italiassa. Supernopeaa, hyvää ja edukasta eli edullista.

Kikherne-pekonipasta kahdelle

300 g kikherneitä (saa alkaa liottelemaan päiväkausia, mutta itse ostan GoGreenin 285g:n pakkauksen luomukikherneitä esikeitettynä)
paketti pekonia (tai niin paljon kuin haluaa)
3 valkosipulin kynttä 
1 peperoncino tai muuta chiliä, mutta ollaampa nyt autenttisia!
oliiviöljyä
suolapippuri
pecorinoa mieluiten, mutta sehän on loppunut kaupoista avokadopastahysterian takia, joten ihan perinteinen parmiggiano reggiano tai grana padano käy. Granaa tuhoutui muuten Italian viimekeväisissä maanjäristyksissä jotain 200 miljoonaa kiloa. Buongiorno!
oman mieltymyksen mukaista pastaa kahden hengen määrä

Leikkaa pekonit sopiviksi siivuiksi ja laita kylmälle pannulle paistumaan. Kannattaa myös laittaa hella kuitenkin päälle, nopeuttaa huomattavasti pekonin paistumista.
Kun pekonit alkavat ottaa väriä, heitä pannulle sopiva määrä oliiviöljyä ja kikherneet. Anna herneiden ihanasti friiteerautua oliiviöljyssä ja pekonirasvassa. About 4 minuuttia ennen kikherneiden valmistumista heitä myös pieniksi silputut valkosibbet pannulle, samoin paloiteltu peperoncino. Älä laita sormia silmiin.
Olet myös tietysti muistanut laittaa pastat kiehumaan oikeaan aikaan suolaiseen veteen. Ja Luoja sinua suojelkoon, jos pasta ei ole täydellisen al dente. Muista myös käyttää sanaa "al dente" useaan otteeseen. Selität sille kullanmurullesi, millaista on al dente -pasta.

Heitä valmis pasta pannulle ja sotke kastikkeeseen. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja pippurilla, sekä hyvällä lorauksella oliiviöljyä. Päälle vielä ihan järjetön kasa juustoa.

En ole vielä ehtinyt syömiseltäni ottaa kyseisestä ruuasta kuvaa, mutta laitetaan kuva mun supernaminami-maksasalaatista

Tätä ei kuitenkaan kannata kenenkään lähteä yrittämään, koska tärkeimmät osat, punainen muovilautanen, libyalainen sotaveteraani ja Toscanan yö, puuttuvat suurimmalta osalta kansalaisista. 

Tässä myös loppukevennykseksi mun työkoneen taustakuva:

kyllä Janni, tämä on sun blogista varastettu

Ja Jannille vielä terkut, että en voi lopettaa nauramista sun postaukselle, kun mietin sitä kaks metristä punatukkaa myymässä kaasua ja sähköä ovelta ovelle espanjaksi! Kulta <3

Peace & baconpasta

Maanantaina kuunnellaan musiikkia

Italiafiilistelyä tuli tänään harrastettua. Tätä kuuntelin useaan otteeseen Torinon kaduilla kulkiessa ja pimeinä kesäöinä Parco Del Valentinossa.

Ihanaa, romanttista!

Vielä viikonloppumuisteluita

Jannille Espanjaan!

PUS PUS JA HYVÄÄ VIIKON ALKUA!

Rugeria & bögöjä

Onneksi viikonloppu on ohi! Eipä oo moneen, moneen, moneen hetkeen ollut tosissaan näin lohdullista fiilistä siitä, että huomenna pääsee töihin.

Tosiaan loistoduuni napsahti kohdalle ja huomisesta alkaen Niilinsorsa vastailee puhelimeen ja näyttää kauniilta joka arkipäivä 8-16, jes!

Perjantai meni roumanttisesti Soul Kitchenissä ja Seurahuoneella Partatyypin kanssa.
Syötiin tietysti ultraromanttisesti annos nimetlä Soul Platter.
Siihen kuului pelkästään erilaisia lihoja. Ja oli kummallekin kolme lohkoa perunaa... ja puolikas maissi. Nekin oli aikaslailla uppopaistettu ja suolalla hivelty. Ja oli niiiin törrrkeen hyvää! Isot ribsit kummallekin, kaksi kananuijaa, tuoremakkaraa ja tietysti ihan täydellistä pulled porkia, joka myös höttönä tunnetaan. Suosittelen lämpimästi annosta ja Soul Kitcheniä 

Onnellinen sorsa

Eilen mentiin korkkaamaan Partatyypin uusi asunto Kantsussa ja katselemaan Ruger Haueria Britanniaan (Et taida tietää mitä Britanniassa tapahtu?)

Keikka oli ihan huippuhyvä vaikka kaksi ensimmäistä riviä oli täytetty nihkeillä skenehipstereillä, joilla ei todellakaan ollut yhtään kivaa. Tai jos oli niin hienosti he sen piilottivat. Viettäisivät enemmän aikaa siellä Helsinki10:ssä ja jättäisivät lähiöt rauhaan. Anyways, itselleni oli eka Rugerin keikka ja kyllähän ne pojat hienosti osasivat. Mä vielä törmäsin tohon kaljuimpaan ennen keikkaa, enkä ees tunnistanut häntä. Sitkun kalju kipusi lavalle oli ihan "jes, meikä koski julkkista! Nyt vodka-laittikokista".

Pojilla on ainakin ensi kuussa keikka Virgin oilissa, eli sinne vaan räppäämään!

Rugeri

Tänään sitten infernaalinen olo ja tehtiin kotona burgereita eli bögöjä

NAM NAM NAM!

Muuten aikas perus bögötaikina ilman korppujauhoja, sipulikeittopussiahelvettiä tai muuta epämääräsiä asioita, mitä ihmiset tunkee purilaisiinsa ja kastikkeena Chipotlea sekoitettuna Creme Fraicheen. On muuten hyvää! Partatyyppi innostu niin, että tätä tehään vähän useamminkin.

Kiitos Jeesus, että loit maanantait!

"Niilinsorsa." "Ai mikä?"

Mistä tulee Niilinsorsa ja Kallion kimallus? Kummatkin kuitenkin aika kysymyksiä herättäviä käsitteitä.
Niilinsorsana olen pyörinyt jo useamman vuoden ja Kallion Kimallus -nimellä blogeja pyöritellyt myöskin ainakin lukioajoista asti.

Niilinsorsa on mun ihanan uniikki lempinimi, joka ensimmäisen kerran on kuultu rakkaan ystäväni, Karoliinan, isoveljen suusta. Nimi ilmeisesti juontunee mun aika ajoin joidenkin vähän hitaampien mielestä hankalasta sukunimestä. Nilivaara on helppo ja hyvä nimi ja nili on oikea asia ja vaara on oikea asia. Ei mitään lappilaista höpötystä. Mutta kuitenkin tälle Keravan prinssille se oli liian vaikeaa ja siitä syntyi Niilinsorsa. Taisi olla joku jurrinen ilta, kun itse tämän ekan kerran kuulin, ja musta se on ihan mainio!
Pikkuhiljaa nimi levisi ja siinä vaiheessa, kun ihmiset, jotka ei tunne mua henk.koht., alkoivat tuntea mut Niilinsorsana, olin varma että tää on ja pysyy!
Ensin nimi vääntyili myös Niilinhanheksi ja Niilinrotaksi ja nykyään kuulee jos jonkinmoista vääntelyä.

Moika!

Kallion Kimallus taas juotaa juurensa Kallion Kimallus -nimiseen musiikkinäytelmään, jonka näin joitain aikoja sitten. Arvattavasti tarina kertoo Kalliosta ja kalliolaisen perheen tarinan 1900-luvun alusta tähän päivään asti. Joku mainitsi, että nimi sopisi mullekin erityisen hyvin, mä tykkään Kalliosta ja mä tykkään kimalluksesta. 

Mä olen kerran jurripäissäni "adoptoinut" katukoiran ja naamiaisissa pukeudun aina omatekemääni Harry Potter -asuun. Tässä todisteet:

Mä & Leena

Harry Norjassa

TÄLLÄSTÄ!

HORRORHORRRORHORRORHORROR!

Partatyyppi meni omaan kotiinsa yöksi meidän eilisen deittipäivän jälkeen, joten kelasin, että ihanaa vähän katsella telkkaria ja syödä hapankorppuja ja mitä muuta. Tottakai tsekkasin myös 9gagin kuvat ja törmäsin tähän linkkiin. Ja kaverit, voin sanoa ettei kandee lukea tota juttua jos ei ole varaa maksaa psykiatrista hoitojaksoa.

MÄ. OLEN. KAUHUISSANI.

Ihan tosissaan puhuttuna mua ei oo kuumotellut vähään aikaan niin paljon kuin ton kauhutarinan jälkeen. Mä en tykkää!

Siinä sitten yön tunteina itseäni heijatessani edestakaisin ja todistellessani itselleni, että kaikki on hyvin päätin, että tähän auttaa nyt vaan joku tosi hassuhauska romcom eli romanttinen komedia.
Löysin pätkän nimeltä LOL ja pääosassa Miley Cyrus niin kelasin, että tää on varma nakki. Saatanan kätyri ei tule tapaamaan mua jos katselen sen nimistä leffaa. Ja siis pakkohan se on olla hauska! LOL HEI!

aina toimiva lause kun tuntee olonsa nurkkaanahdetuksi

Leffa oli hirveä, Miley oli hirveä, hapankorput loppui ja koko aika meni vaan vilkuillessa olkani yli.

Koitin vähän soitella kitaraa, muttei siitäkään mitään tullut pää 180 astetta taaksepäin kääntyneenä. Minua ei saatana saa!

Aamulla sitten perinteinen herätys:

Niin. Kolmas kerta tällä viikolla, kun jääkaappi ollut auki koko yön. Mutta näin kovin auki se ei ole vielä koskaan ollut. Partatyyppi ei tykkää (joten nyt hys hys kaikki) ja ennen kaikkea ei voi ymmärtää, miten jääkaappi voi jäädä auki. No en mäkään, mutta kyllä Helsingin Energia kiittää, kun tänä vuonna nostetaankin oikein isot osingot. Kiitos Niilinsorsa! 

Ja aamu alkoi muuten oikein positiivisissa merkeissä, koska sain vihdoinkin fiksun, palkallisen kokopäivätyön! Ja nyt mä menen kahvilaan syömään aamupalan ja tuhlaamaan loput rahat.

DEITIT

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4662737/?claim=2tfb4ebt66v">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Jihuu, vietettiin tänään (about ekaa kertaa ikinä) deittipäivä Partatyypin kanssa.

Ja meidän kahden lovebirdin kohdallahan se tarkoittaa baariin menemistä yhdessä, joten mentiin Relaxin'iin pelaamaan Trivial Pursuitia. Ja mä tietty vein!

Sitten tietysti Hesarin Alepaan ja otin kuvan sen peilin edessä, jonka edessä kaikki muutkin aidot Kallio-hipsterit itsensä kuvauttaa

Sitten tietysti mun lempiaiheeseen, eli reality-tv:n ruotimiseen.
Tänä vuonna Iholla-sarjaan ilmeisesti haettiin vaan tyyppejä, keillä on jotain superhenkilökohtasia ongelmia, mitkä vaan on pakko päästä purkamaan sydänverellä koko kansalle maanantaista torstaihin kello 22.00 (AVA:lla).

Claudia: se joku ilmeisen tunnettu ennustajaeukko. Joka jaksossa muistutetaan taas, että ollaan viiden lapsen yh-mutsi ja miestä pitäs saada. Tän päivän jaksossa vetäs kauniit keski-ikälekat 7 Päivää -bileristeilyllä. Nosteli jalkojaan ja frendi hinkkas itseään vessan lavuaaria vasten. En jaksa enää oottaa keski-ikää!

Marketta: Marketta on kyl niin vitun Marketta. Verenpaineet nousee niin korkeelle, kun tän neidon (tai kuten hän itseään kutsuu, emännän [joka ei osaa siivoo eikä kokkaa!! Yhyy, mikä mä oooooon??]) huonosti leikattu otsatukka ja seitsemän vuotiaan pojan polkkatukka viuhuvat ruutuun. Yksityisautoilu 4life ja kyllä se varmaan joskus vielä huomataan sen mitäänsanomattoman kokoomusnuoripoikaystävä/-avokkinsa takaa.

Sanni: Vanhoillislestadiolainen turned into hipster. Kyllä löytyy ruodittavaa. Kukaan ei tajuu. Jumala rankasee, ei rankase, rankasee, nyt sitä Solii Beeffissä ex-lestafrendien kaa. Sen poikaystävä (joka muuten ekalla viikolla "kyhäs piissit" niinkuin Sanni suvereenisti asian ilmaisi) voisi hyvin nuosta lähelle Reino Nordinin suoritusta ekan kauden jaksoissa.

Johanna: Kauden toinen yh-mamma. Pakko saada mies ja hyvin äkkiä, joten lenkkipolulle jahtaamaan lapsensa jalkapallojengiläisen faijaa tai sitten ihan vaan exän peliin pörhistelemään.
Referoi Sinkkuelämää aina kuin mahdollista (perus, yksin himassa, joten vinkkulasi käteen ja sarja pyörimään. "Ai vittu, mähän oon ihan ku Carrie!!!"), ei siinä, kävi mullekin ihan sama joskus tuossa 18-vuotiaana. Johanna on 34-vuotias. Carriekin oli muuten 34v. yhdellä kaudella. Sattumaa?

Venla: VENLA ON MUN LEMPPARI! Harmi vaan, että Venlalla on kaikesta siitä vihjailusta päätellen jonkinlainen suhde varatun miehen kanssa. Not cool, Venla. Mutta Venlalla on kiwa yksisarvistatska ja se on radiojuontaja joten hei. Ja kuka nyt ei ois kerran tai pari festareilla aamuyön tunteina vähän itkeskellyt, kun kaikki miehet vaan juoksee karkuun heti kun ne näkee sut?

Minä jatkan Iholla-sarjan katselua ihan yhtä intohimoisesti kuin aina ennenkin. Ja en aio hakea kolmoskaudelle (ehkä. Reino kyl just paljasti, että siitä sais jotain rahallista palkkiota)

I'm back

JIHUU KATSOKAA KUKA PALASI!

Tällä kertaa Kallion Kimallus ei suhailekaan ulkomailla (vaikka kovat oli uhoamiset), vaan pysyttelee vahvasti synnyinmaillaan Kalliossa.
Sen takia onkin ainoastaan oikein, että ensimmäinen postaus suoritetaan vanhempien kotona länsi-Helsingin suunnalla.

Dolce far Nienten (saa edelleen lukea. Itsekin luen ja onhan se vieläkin ihan ylivertaista kirjallista nerokkuutta koko blogi) jälkeen en aikonut tehdä sitä, mitä kaikki muutkin, eli kirjoittaa mun tylsistyttävästä elämästä Helsingissä. Mutta kuten aina, sen pienen uhoamisen ja "mä en tee niinku muut tekee" -itsensäkusettamisen jälkeen, tässä mä taas olen!

Turha siis odotella tällä kertaa mitään koirien pelastuksia jurrissa tai pastaillallisia guidojen kanssa. Nyt vaan ihan sitä old schoolia jauhamista omasta elämästä. Koitan kaikkeni keksiä jotain kantavaa aihetta, jota voisin käsitellä vähän silloin ja tällöin, jotta edes joku fokus säilyisi (esim. niinkin originelli ajatus pyörii päässä, kuin kynsieni kasvatus. Se voisikin olla aika koomista, ainakin niiden mielestä ketkä tietää mun kynsien tilanteen...) . Ja se suurin syyhän tähän bloggamiiseen on tietty se, että jotkut tahot alkaisivat lähettää mulle tavaroitaan. Esim. uusi SodaStream ois jees tai sitten ihan vaan käteistä. Postailen myös reseptejä, koska pystyyn kuollut yrityksemme perustaa ruokablogi Jannin kanssa (Two girls, one cupcake. HAHA!) lopetti kolmen postauksen jälkeen ja Janni lähti karkuun Barcelonaan.
Ja kuten eilen työhaastattelussa huomasin, mikään ei vaan ole niin hauskaa kuin itsestään jauhaminen, joten Niilinsorsa on takaisin!

Ja noista kynsistä kun alettiin jauhamaan, niin mä todellakin olen taas aloittanut niiden kasvatuksen (kop kop) ja tehtiin Partatyypin kanssa diili, että aina kun meinaan alkaa niitä pureksimaan, hän saa läpsäistä mua kädelle. On toiminut muuten tähän asti! Sain lakattuu kynnet ja kaikkee :)

Ja tässä vielä pieni hassunhauska kysely, joita edelleen rakastan täytellä (ja pientä lisäinfoa itsestäni uusia lukioita silmällä pitäen)


1. Jos voisit viettää päivän toisen ihmisen nahoissa, kenet valitsisit?
Jos olisin jonkun toisen ilmisen nahoissa päivän, tietäisinkö olevani? Johanna Tukiainen.

2. Mistä luonteenpiirteestäsi et missään tapauksessa luopuisi?
Siitä tietynlaisesta hajamielisyyden ja kokeilunhaluisuuden yhdistelmästä, jonka takia päädyn aina niihin vitun outoihin tilanteisiin.

3. Mikä saa sinut suuttumaan?
Turhan kaunan kanto ja kyky olla näkemättä mitään muuten kuin vaan omalta kantilta. Ja tietysti maailman epäoikeudenmukaisuus

4. Mille naurat aina?

Jaajon jutuille tietty.


5. Mitä valitset irtokarkkipussiisi?

Oih, lempiaiheeni! Tunnetusti mun kaikki kontrollintarve purkautuu aina irtokarkkihyllyjen äärellä, joten valitsen vai parillisia lukuja punaisia ja sinisiä karkkeja.

6. Unohtumattomin ruokamuistosi (hyvässä tai pahassa)?

Levillä 18-vuotiaana uuden uutukaisen poikaystävän kanssa vietettiin ekoja "treffejä" kun muut oli laskemassa. Poika "tilasi" meille pitsaa ja puhui puhelimeen hyvinkin asiallisesti: "joo otettais kaksi pitsaa, nää ja nää täytteet, tää osoite". Vähän ajan päästä yksi yhteinen kaveri toi pitsat ja oli helvetin vihainen.

7. Biisi, joka muistuttaa sinua kouludiskosta?

Hansoneiden I will come to you oli ihana slovari. Kädet takataskuihin ja niin... Oi kun mäkin oisin käynyt kouludiskoissa. Tai siis kävinhän mä, muttavoikun oisin tanssinut.  

8.  Mikä on lempielokuvasi ja miksi?

Balada triste de trompeta eli the Last Circus on visuaalisuudessaan niin järkkyhieno ja tykkään muutenkin koko hommasta ja tietysti Casablanca, kun saa itkeä ja hokea niitä kuolemattomia lauseita.
  


9. Jos sinun pitäisi päättää eläisitkö lopun elämääsi yksin autiolla saarella vai ahtaassa kontissa 30 muun ihmisen (joita et saisi itse valita) kanssa, kumman valitsisit?

Inhottava kysymys. En vastaa.

10. Minkä ikävuoden jättäisit tähän astisesta elämästäsi pois jos olisi pakko? 

Empä tiedä. En mitään?

11. Mikä on lempikulkuvälineesi matkustaa?

JUNA! Pitkän matkan junilla on ihan paras matkustaa. Tulee lapsuusajat mieleen, kun Lappiin mentiin aina junalla se 12 tuntia.

12. Mitkä kolme asiaa/tavaraa (ei siis ihmistä) pelastaisit tulipalosta?

Mun rakkaan antiikkilampun, äitin ja isin hääkuvan sekä kuvan musta ja äitistä.

13. Mitä tekisit 5 miljoonan euron lottovoitolla?

Minulle ja kavereille lennot suoraan jonnekkin hyviiiin lämpimään.

14. Mikä olisi paras tapa ilahduttaa sinua?

Ihan perinteisesti vaan hauskoja juttuja kertomalla. Niin kuin olen saanut kuulla: "sulle Mari on niin kiva kertoa juttuja, kun jos kukaan muu ei naurais ni sä naurat ainakin". Niin.

15. Minkä biisin laulaisit karaokessa?

Maarit Hurmerinnan Hymypojan tietty.