Kultapossuille ei kelpaa mikään

ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÄÄÄÖÖÄÖÄRHHHGGHH

Tän päivän saikkuohjelmaa kuului Ylen Tehtävä koulussa -sarjan seuraaminen. Muuten ihan kiva sarja ja hyviä juttuja käsittelevä, mutta sitten. Kouluruoka. Se väärinymmärretyin ja sorretuin osa meidän rakasta ilmaista koululaitostamme.

Ensiksi kysellään varhaisteineiltä ja teini-ikäisiltä syökö ne ruokaa. "No, ei me ku se on niin pahaa!", "se maistuu aina samalle", "se on ihan tylsää", "pitäis olla laadukkaampaa". Sitten kuvataan kun nämä tulevaisuuden toivot lampsivat Mäkkiin tai karkkikauppaan tuhlaamaan vanhempien rahoja siihen, ilmeisesti heidän mielestään, maistuvaan ja laadukkaaseen ruokaan. Motherfucker, että mua ärsyttää!
Sitten koululle raahataan Suomen kusipäisin julkkiskokki Harri Syrjänen arvioimaan. Tottakai sen mielestä kaikki on pahaa.

Alkuun mainittakoon, että vaikka sarjan muut osat keskittyvät tarkeisiin asioihin, kuten yheishenkeen, koulukiusaamiseen, jne, niin tämä ruokajakso ilmeisesti tehtiin, vaan että saatais jenkkityylin parjausjakso kouluruualle. Siinä missä jenkeissä se ruoka on oikeasti sontaa, niin tässä vaan keskitytään aiheeseen, josta jauhaminen on ihan turhaa. Koulumaailmassa on suurempiakin ongelmia, kuin kouluikäisten hampurilaishimo.

Oma kouluruokahistoria menee about näin: Peruskoulussa ruoka tuli keskuskeittiöstä. Ihan tavallista kotiruokaa. Ei mitään erikoisia makuja tai vieraita raaka-aineita, välillä oli joku spessuhampurilainen tai vastaavaa. Ruokaa, joka ei herätä mielipiteitä. En ole koskaan nähnyt kumiperunoita ja ruokaa sai maustaa oman mielensä mukaan. Leipä, maito ja salaatti check.

Lukiossa meillä oli oma keittiö ja ruoka oli tottakai himpun verran parempaa. Siltikin vielä aika perusmakuja ja ei ihmeempiä kikkailuja. Leipä, maito ja salaatti check again.

Ammattikorkeessa tuli paha. Notorious, kauheista kauhein, PALMIA. APUVA!
Mutta... Ruoka taas kerran ihan perusruokaa. Koulun koostuessa täysikäisistä, oli valinnanvaraakin hieman enemmän, eli keittoa, kasvisruokaa, salaattia sun muuta. Mausteitakin oli isompi kirjo. Kaiken kaikkiaan normiruokaa, jonka päätarkoituksena oli ravita. Ja taas kerran maitoa, leipää ja salaattia.

Nyt tuota ohjelmaa seuratessa huomaa, miten mielipiteet ruuasta eivät oikeastaan perustu ruuan makuun tai varsinkaan ravitsevuuteen, vaan sellaiseen ärsyttävään teini-ikään kuuluvaan valituslitaniaan. Kouluruuasta nyt kun on vaan siistiä aina valittaa, kun kaikki muutkin tekevät niin. Niin se oli jo 90-luvulla munkin koulussa.
Olisikohan nyt vaan parempi olla turhaan kyselemättä noilta räkänokilta yhtään mitään? Rahantajua heillä ei kuitenkaan ole ja parempi vaan pysyä hiljaa massan mukana kuin syödä itsensä täyteen, että jaksaisi opiskella.

Ohjelmassa tietysti ilmenee, ettei lasten kotona juurikaan kokkailla ja kotiateriat koostuvat yleisesti ottaen eineksistä. Niin, siis laatua ja ravintoarvoja?
Omalle kohdalle siunaantui niin loistoperhe, että meillä on aina kokattu, joten mun ei ole koskaan tarvinnut tukeutua kouluruuan makuun. Sitä syödään nälkään ja kotona saa herkullisia, hyvin valmistettuja ruokia.
Katsokaan vaikkapa Jamie Oliverin Food Revolution, niin näätte oikeesti paskaa kouluruokaa, joka lihottaa ja on ravintoarvotonta. Suomessa meillä on sentään kouluruuan suhteen homma aika hyvin hanskassa.
Myös tämä ihanainen Never seconds -blogi näyttää, miten hyvin meillä menee muihin maihin verrattuna. Olen sieltä ainakin yhden suomalaisen kouluruuan bongannut.

Eiköhän siis viedä Syrjäsen Harri takaisin pilttuuseensa ja opeteta vanhempa huolehtimaan lastensa ravitsemuksesta ja hyvästä ruuasta nauttimisesta. 60 centtiä/oppilas on vähän, mutta sillä silti ruokitaan nuoret. Ei gourmetilla, mutta ruualla. Vanhempien vastuulla on opettaa ruuan arvo. Sekä laadun arvo.

Ps. sarjaa seuratessa tuli mulle selväksi, että mun muksujen on turha kinuta mitään rahaa kouluun. Ykskin poika sanoi käyttävän 50 euroa kuukaudessa snäkkeihin, koska kouluruoka on niin tylsää. Frendi siinä vieressä hirnui, ettei edes uskalla laskea paljonko rahaa palaa. Kiitos teidän, mun muksut ei nyt saa yhtään herkkuja kesken koulupäivän!

PEACE & SCHOOL FOOD

Pitää olla pikkasen Paksu

Mä skippaan tänään päivän kuvan, katsellaan vaikka maanantaina.

Lähdetään ihan just Partatyypin kanssa Pacificoon brunssille, mutta eilen oltiin juhlimassa veljeä! Se täytti jo 26 vuotta, vaikka mä en ole vanhentunut päivääkään sen jälkeen, kun täytin 19.

Meille perheessä toimitaan syntymäpäivillä niin, että synttärisankari saa valita ravintolan ja sinne suunnataan yhdessä syömään. Kallen valinta osui tänä vuonna Studioravintola Paksuun. Ja oli hyvää! Niin superhyvää.

Nopeiden nettiarvosteluiden selailuiden perusteella paikka oli fine dine -ravintola, mutta listalta kyllä löytyi esimerkiksi 3kg kanansiipiä tulisella kastikkeella. Ja hampurilaisiakin taisi löytyä. Joku jäbä myös osallistui jonkinasteiseen haasteeseen, jossa hänen eteensä lahdattiin järkyttävä annos juurikin noita kanansiipiä sekä lasi maitoa. Tarjoilija huusi jotain "AIKA ALKAA NYT!", ja sitten otettiin kuvia ja ahmittiin. Olipa aika erikoista.

Me kuitenkin päädyttiin Jazz Menuun. Tälläistä tuli:

Alku

Matalalämpölohta & savudressingiä

Lohi näytti ihan raa'alta, mutta oli tosiaankin paistettu matalalämmöllä ja maistui niin jumalaiselta. Varsinkin tuon savudressingin kanssa. 

Pää

Rapeaa possunkylkeä & härän kieltä

Possunkylki <3 Olisin voinut safkaa pelkästää tuota rapsakkaa rasvaa kiloittain. Kielistä olen ainoastaan maistanut hevoisen kyseistä ja oli tämä härkäkin aika eksoottista. Se oli kuitenkin heikoin lenkki tässä annoksessa, mutta toi possu oli niin saatanallisen hyvää. Olisi tehnyt mieli hieroa naamani siihen.

Jälki

Paahdettua rommiananasta & jogurttijäätelöä

En ole niin erityisemmin jälkkäreiden perään, mutta olihan tää hyvä. Parasta oli anaksen päälle ripoteltu, lapsuudesta tuttu, suussa ratiseva rouhe. Muistatte sellasen tikkarisetin, jossa tikkaria dipattiin sellaseen suussa poksahtelevaan juttuun? 

Saatiin myös vähän arvuuteltavaa tuosta ruskeasta kastikkeesta. Veikkailtiin salmiakkia, lakritsia, jekkua, yrttejä.... Kastike osoittautui savustetuksi yrttikastikehässäkäksi, jonka secret ingredient oli oliivi. Olipahan juttu!

Vaikka paikasta tykkäsinkin ja todellakin haluan maista myös kanat ja ribsit, niin todellisuuden nimissä, kun pääsin kotiin, sain juosta suoraan vessaan. En tiedä mitä tossa oli epäonnistunut, mutta ykät lensi. Loppuilta menikin makoillessa. Sori, frendit, kun en vastannut puhelimeen!

Paksun plussa ja miinukset

+ Rento ja hyvä palvelu. Suloisia tarjoilijapoikia, jotka tarkistelivat sopivin väliajoin, onko kaikki ok. 

+ Paikassa myös lounas, brunssi ja keikkoja

+ Ruoka oli oikeesti hyvää

+ Erikoiset vaihtoehdot syödä fine dinee tai snackeja

+ Tosi hyvä hinta-laatusuhde. Toi menu kustansi 38e.

- Paikalla oli ennen Pop-kellaria ja paikalle jätetyt puomit muistuttivat mua ikävästi eräistä koulubileistä.

- Vessassa oli divaani. MA-U-TON-TA!

- Miksi mä yrjösin, kun tulin kotiin?

PLUSSAT VOITTI!

PEACE & tänään ei laatta lennä

Maailman paras lohturuoka

Ensimmäinen ruokaohjepostaus!
Jos ei tota surkeaa hampurilaisbloggaus-yritystä lasketa.

tällästä pastaa tuli tehtyä aika usein Italiassa. Supernopeaa, hyvää ja edukasta eli edullista.

Kikherne-pekonipasta kahdelle

300 g kikherneitä (saa alkaa liottelemaan päiväkausia, mutta itse ostan GoGreenin 285g:n pakkauksen luomukikherneitä esikeitettynä)
paketti pekonia (tai niin paljon kuin haluaa)
3 valkosipulin kynttä 
1 peperoncino tai muuta chiliä, mutta ollaampa nyt autenttisia!
oliiviöljyä
suolapippuri
pecorinoa mieluiten, mutta sehän on loppunut kaupoista avokadopastahysterian takia, joten ihan perinteinen parmiggiano reggiano tai grana padano käy. Granaa tuhoutui muuten Italian viimekeväisissä maanjäristyksissä jotain 200 miljoonaa kiloa. Buongiorno!
oman mieltymyksen mukaista pastaa kahden hengen määrä

Leikkaa pekonit sopiviksi siivuiksi ja laita kylmälle pannulle paistumaan. Kannattaa myös laittaa hella kuitenkin päälle, nopeuttaa huomattavasti pekonin paistumista.
Kun pekonit alkavat ottaa väriä, heitä pannulle sopiva määrä oliiviöljyä ja kikherneet. Anna herneiden ihanasti friiteerautua oliiviöljyssä ja pekonirasvassa. About 4 minuuttia ennen kikherneiden valmistumista heitä myös pieniksi silputut valkosibbet pannulle, samoin paloiteltu peperoncino. Älä laita sormia silmiin.
Olet myös tietysti muistanut laittaa pastat kiehumaan oikeaan aikaan suolaiseen veteen. Ja Luoja sinua suojelkoon, jos pasta ei ole täydellisen al dente. Muista myös käyttää sanaa "al dente" useaan otteeseen. Selität sille kullanmurullesi, millaista on al dente -pasta.

Heitä valmis pasta pannulle ja sotke kastikkeeseen. Mausta vielä tarvittaessa suolalla ja pippurilla, sekä hyvällä lorauksella oliiviöljyä. Päälle vielä ihan järjetön kasa juustoa.

En ole vielä ehtinyt syömiseltäni ottaa kyseisestä ruuasta kuvaa, mutta laitetaan kuva mun supernaminami-maksasalaatista

Tätä ei kuitenkaan kannata kenenkään lähteä yrittämään, koska tärkeimmät osat, punainen muovilautanen, libyalainen sotaveteraani ja Toscanan yö, puuttuvat suurimmalta osalta kansalaisista. 

Tässä myös loppukevennykseksi mun työkoneen taustakuva:

kyllä Janni, tämä on sun blogista varastettu

Ja Jannille vielä terkut, että en voi lopettaa nauramista sun postaukselle, kun mietin sitä kaks metristä punatukkaa myymässä kaasua ja sähköä ovelta ovelle espanjaksi! Kulta <3

Peace & baconpasta

Rugeria & bögöjä

Onneksi viikonloppu on ohi! Eipä oo moneen, moneen, moneen hetkeen ollut tosissaan näin lohdullista fiilistä siitä, että huomenna pääsee töihin.

Tosiaan loistoduuni napsahti kohdalle ja huomisesta alkaen Niilinsorsa vastailee puhelimeen ja näyttää kauniilta joka arkipäivä 8-16, jes!

Perjantai meni roumanttisesti Soul Kitchenissä ja Seurahuoneella Partatyypin kanssa.
Syötiin tietysti ultraromanttisesti annos nimetlä Soul Platter.
Siihen kuului pelkästään erilaisia lihoja. Ja oli kummallekin kolme lohkoa perunaa... ja puolikas maissi. Nekin oli aikaslailla uppopaistettu ja suolalla hivelty. Ja oli niiiin törrrkeen hyvää! Isot ribsit kummallekin, kaksi kananuijaa, tuoremakkaraa ja tietysti ihan täydellistä pulled porkia, joka myös höttönä tunnetaan. Suosittelen lämpimästi annosta ja Soul Kitcheniä 

Onnellinen sorsa

Eilen mentiin korkkaamaan Partatyypin uusi asunto Kantsussa ja katselemaan Ruger Haueria Britanniaan (Et taida tietää mitä Britanniassa tapahtu?)

Keikka oli ihan huippuhyvä vaikka kaksi ensimmäistä riviä oli täytetty nihkeillä skenehipstereillä, joilla ei todellakaan ollut yhtään kivaa. Tai jos oli niin hienosti he sen piilottivat. Viettäisivät enemmän aikaa siellä Helsinki10:ssä ja jättäisivät lähiöt rauhaan. Anyways, itselleni oli eka Rugerin keikka ja kyllähän ne pojat hienosti osasivat. Mä vielä törmäsin tohon kaljuimpaan ennen keikkaa, enkä ees tunnistanut häntä. Sitkun kalju kipusi lavalle oli ihan "jes, meikä koski julkkista! Nyt vodka-laittikokista".

Pojilla on ainakin ensi kuussa keikka Virgin oilissa, eli sinne vaan räppäämään!

Rugeri

Tänään sitten infernaalinen olo ja tehtiin kotona burgereita eli bögöjä

NAM NAM NAM!

Muuten aikas perus bögötaikina ilman korppujauhoja, sipulikeittopussiahelvettiä tai muuta epämääräsiä asioita, mitä ihmiset tunkee purilaisiinsa ja kastikkeena Chipotlea sekoitettuna Creme Fraicheen. On muuten hyvää! Partatyyppi innostu niin, että tätä tehään vähän useamminkin.

Kiitos Jeesus, että loit maanantait!