Kevät puskee ikkunasta sisään

... Halusin tai en.

Elikkä mikä on mun todellinen tilanne? Ensinnäkin, ihan oikeesti mä asun nyt motherfucking Kannelmäessä.

Kuitenkin ihan länkkärin kasvattina kantsu on silti tuntunut aina aika kauheelta (älkää nyt lynkatko mua Britannian röökipaikal), ja niin se on kommenteista päätellen tuntunyt hyvin monesta muustakin, mutta täällä ollaan. Meidän kivassa kolmiossa. Iso ihan rempattu keittiö, partsi ja jopa yksi ylimääräinen huone. Ja plussana tietty ihan huippu vuokraisäntä :)

Toisena, mä olen edelleen out-of-work. Ei voi sanoa työttömäksi, koska olen vielä koulussa, muttaaa... Koulussa olen käynyt viimeksi viime vuoden puolella, jos ei yhtä 15 minuutin turhaakin turhempaa pyrähdystä lasketa. Työhakemuksia on lähtenyt noi kuusitoista tuhatta ja lähinnä tullu takasin kiittimoita. Pari haastattelua ollut, mutta vastaus niistäkin sama. 

Ennen kaikkea tuntuu tosi hyvältä hakea duunia ja palkkatoivetta kysyttäessä ehdottamani 2000 euroa/kk (joka on ihan vitullisen alakanttiin tyypit!) on liikaa. Jaha. Miten se menikään se suomalainen työntekijöiden arvostus?

Eräältä yritykseltä tuli ehdotus, että voivat maksaa liksani lounareilla. Ilmoitin suostuvani, jos lounareita tulee kuukaudessa sen 2000 euron edestä. Kiittimoi!

Ja nyt saa laittaa niitä "mutta muista kokemus!"-kommentit. Kun sitä on tehnyt töitä 13-vuotiaasta ja lähes valmis tradenomi niin en tosiaan tarvitse minkäänlaista toimistotyön "kokemusta" ennen kuin tuntisin tarvitsevani palkkaa. 

Äiti myös sanoi, että tää on sitä aikaa kun löydän itseni. Tietysti huusin hänelle n. 15 minuuttia, miten mun ei todellakaan tarvitse löytää itteäni, mulla ei ole mitään ongelmaa paitsi, että vuokra pitää maksaa ja helppohan sun on sieltä oman menestyvän firman takaa huudella. Tän jälkeen kaivoin pölykerrosten alta mun vanhan maalaus kitin. OLI HUIPPUU!

Nyt olen maalaillut joka päivä parista tunnista koko päivään ja jos en nyt löydäkkään itteäni niin ainakin se rentouttaa. Ja jos ei muuta ni mähän alan vaatimaan jotain taiteilija-apurahaa. 

Vesiväritaidetta!

Toisisanoen potkuista selvitty, Kalliosta muutosta selvitty, Kantsuun muutosta selvitty. 

Kaikki on hyvin ja aurinko paistaa.

Partsin ovi on auki ja lapset huutelee. Yhtäkkiä alko kuulua polkupyörän rullausta asfaltilla ja perään isän huuto "muista käyttää jarruja!" BÄNGBINGKHRASH! 

Eli muistakaa ja jarrut ja kypärät. 

PEACE & SUNNY SUNDAY