Kevät puskee ikkunasta sisään

... Halusin tai en.

Elikkä mikä on mun todellinen tilanne? Ensinnäkin, ihan oikeesti mä asun nyt motherfucking Kannelmäessä.

Kuitenkin ihan länkkärin kasvattina kantsu on silti tuntunut aina aika kauheelta (älkää nyt lynkatko mua Britannian röökipaikal), ja niin se on kommenteista päätellen tuntunyt hyvin monesta muustakin, mutta täällä ollaan. Meidän kivassa kolmiossa. Iso ihan rempattu keittiö, partsi ja jopa yksi ylimääräinen huone. Ja plussana tietty ihan huippu vuokraisäntä :)

Toisena, mä olen edelleen out-of-work. Ei voi sanoa työttömäksi, koska olen vielä koulussa, muttaaa... Koulussa olen käynyt viimeksi viime vuoden puolella, jos ei yhtä 15 minuutin turhaakin turhempaa pyrähdystä lasketa. Työhakemuksia on lähtenyt noi kuusitoista tuhatta ja lähinnä tullu takasin kiittimoita. Pari haastattelua ollut, mutta vastaus niistäkin sama. 

Ennen kaikkea tuntuu tosi hyvältä hakea duunia ja palkkatoivetta kysyttäessä ehdottamani 2000 euroa/kk (joka on ihan vitullisen alakanttiin tyypit!) on liikaa. Jaha. Miten se menikään se suomalainen työntekijöiden arvostus?

Eräältä yritykseltä tuli ehdotus, että voivat maksaa liksani lounareilla. Ilmoitin suostuvani, jos lounareita tulee kuukaudessa sen 2000 euron edestä. Kiittimoi!

Ja nyt saa laittaa niitä "mutta muista kokemus!"-kommentit. Kun sitä on tehnyt töitä 13-vuotiaasta ja lähes valmis tradenomi niin en tosiaan tarvitse minkäänlaista toimistotyön "kokemusta" ennen kuin tuntisin tarvitsevani palkkaa. 

Äiti myös sanoi, että tää on sitä aikaa kun löydän itseni. Tietysti huusin hänelle n. 15 minuuttia, miten mun ei todellakaan tarvitse löytää itteäni, mulla ei ole mitään ongelmaa paitsi, että vuokra pitää maksaa ja helppohan sun on sieltä oman menestyvän firman takaa huudella. Tän jälkeen kaivoin pölykerrosten alta mun vanhan maalaus kitin. OLI HUIPPUU!

Nyt olen maalaillut joka päivä parista tunnista koko päivään ja jos en nyt löydäkkään itteäni niin ainakin se rentouttaa. Ja jos ei muuta ni mähän alan vaatimaan jotain taiteilija-apurahaa. 

Vesiväritaidetta!

Toisisanoen potkuista selvitty, Kalliosta muutosta selvitty, Kantsuun muutosta selvitty. 

Kaikki on hyvin ja aurinko paistaa.

Partsin ovi on auki ja lapset huutelee. Yhtäkkiä alko kuulua polkupyörän rullausta asfaltilla ja perään isän huuto "muista käyttää jarruja!" BÄNGBINGKHRASH! 

Eli muistakaa ja jarrut ja kypärät. 

PEACE & SUNNY SUNDAY

Alive & breathing

Kyselyistä huolimatta, olen vieläkin elossa!

Jäänyt erinäisistä syistä vähän kirjoittaminen tauolle.... Sorry!
Mä jatkan nyt. Tai ensi viikolla, koska tämä viikko on mennyt mun rakkaan koloseni tyhjentämiseen. Nyyh. Eli Kallion kodista on aika sata prosenttisesti tavarat nyt viety tuonne lännen helmeen, Kannelmäkeen.
Voi kaverit, kyllä elämä vaan heittelee! Vaikka sieltä lännestä olenkin kotoisin niin Kantsuun en olisi koskaan uskonut muuttavani.

Mutta eteen tulee kaikenlaisia päiviä. Myös niitä, kun pyydetään muuttamaan Kannelmäkeen ja ei vaan voi vastata kieltävästi.

Tuleeko tästä nyt Kantsun kimallus?

Britanniassa nähdään!

tuhon kysissä on, aikamme sieluton

Pidän pienen taiteellisen breikin, mutta jatkoa seuraa...

PEACE & FREEDOM

Ai kesäksi kuntoon?

Mä latasin tasan viikko sitten työkoneelle ohjelman, joka kolme kertaa päivässä aloittaa automaattisesti jumppaohjelman. Kauniin blondin neidon kanssa saan tehdä pienet taukojumpat.

Toisinsanoen kuudessa päivässä on taukojumppia ollut 18. Eli 18 kertaa olen painanut jumppaohjelman nappia "ei tällä kertaa".

Nyt on kaksi viikkoa Italian reissuun. Joten siihen asti mä vedän lounaaksi jonkun Nutrilett-smoothien, joka maistuu ihan hirviölle, mutta sisältää jotain 180 kaloria. Saanpahan vetää pastaa sydämeni kyllyydestä, kun reissuun pääsen. Yleensä smoothien nautittuani kakoilen hetken, menen työpaikan vessaan vetämään 15 minuutin tirsat ja lampsin kauppaan ostamaan manteleita. Siis niitä suolattuja ja maustettuja. Enkä edes jaa niitä kolmelle päivälle.

Olen nyt myös maksanut jo kahdesti kuntosalin kuukausimaksun käymättä kuukauden aikana kertaakaan treenaamassa.

PEACE & MORE CUPCAKES

Darrapoistomusaa & pöllöjä

Paha olo ja kauhea maku suussa, mutta ulkona paistaa aurinko!

Oon vieläkin lauantai-illassa.

Ensi viikolla lupaan lopettaa tän hehkutuksen

 Ihanaa Samulia

Rauhoitutaan nyt kuitenkin työviikkoon

Ja kevätkin ehkä ihan vähän pilkistää kattojen takaa!

Ja jos viime postaus olikin hieman angstinenn niin  Miki käänsi päivän ympäri 180 astetta:

Suojeluspöllö
(c) Mr. Tee

MR. TEE'S

PEACE & OWLS

JA TÄTÄ MÄ OLEN!

Lähdössä mamman kanssa syömään vähän kiinalaista näin vatsataudin päättymisen kunniaksi! Eli oli pakko alkaa vähän herkistelemään ennen sitä :

andthatswhoiam. Näitä kuvakollaaseja, joita muutkin tekee. Ehkä tässä irtoaa jotain musta.

Kirjoittaa Pulizer-palkinnon arvoisen kirjan, pelastaa maailman....

Kirjat on ne joihin voin käyttää isoja summia rahaa

Pelastettu useasti ja monella tapaa

Tulkaa tsiigaamaan mun kämppä anytime!

Pappani lupasi mulle 70-luvun oranssin Fordin, kun olin pieni. Auto kuitenkin myytiin, joten en tarvitse ajokorttia

Naiivia tai ei.

sorryy...

Mulla on listavihko, joka on täynnä erilaisia listoja

Pahoittelut tästäkin, mutta hei! That's who I am. Ihmeen hyvin ihmiset tämän hyväksyvät.

Välillä pää ei pysy tässä maailmassa

Olisi hieno kunnia kuulla olevansa jonkun inspiraation lähde.

  

Kyllähän te tiedätte :)

Kaiken kaikkiaan tiedän elämäni olevan huomattavasti onnekkaampi kuin monella, ja olen siitä tosi kiitollinen

PEACE & BLESSING

Kultapossuille ei kelpaa mikään

ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÄÄÄÖÖÄÖÄRHHHGGHH

Tän päivän saikkuohjelmaa kuului Ylen Tehtävä koulussa -sarjan seuraaminen. Muuten ihan kiva sarja ja hyviä juttuja käsittelevä, mutta sitten. Kouluruoka. Se väärinymmärretyin ja sorretuin osa meidän rakasta ilmaista koululaitostamme.

Ensiksi kysellään varhaisteineiltä ja teini-ikäisiltä syökö ne ruokaa. "No, ei me ku se on niin pahaa!", "se maistuu aina samalle", "se on ihan tylsää", "pitäis olla laadukkaampaa". Sitten kuvataan kun nämä tulevaisuuden toivot lampsivat Mäkkiin tai karkkikauppaan tuhlaamaan vanhempien rahoja siihen, ilmeisesti heidän mielestään, maistuvaan ja laadukkaaseen ruokaan. Motherfucker, että mua ärsyttää!
Sitten koululle raahataan Suomen kusipäisin julkkiskokki Harri Syrjänen arvioimaan. Tottakai sen mielestä kaikki on pahaa.

Alkuun mainittakoon, että vaikka sarjan muut osat keskittyvät tarkeisiin asioihin, kuten yheishenkeen, koulukiusaamiseen, jne, niin tämä ruokajakso ilmeisesti tehtiin, vaan että saatais jenkkityylin parjausjakso kouluruualle. Siinä missä jenkeissä se ruoka on oikeasti sontaa, niin tässä vaan keskitytään aiheeseen, josta jauhaminen on ihan turhaa. Koulumaailmassa on suurempiakin ongelmia, kuin kouluikäisten hampurilaishimo.

Oma kouluruokahistoria menee about näin: Peruskoulussa ruoka tuli keskuskeittiöstä. Ihan tavallista kotiruokaa. Ei mitään erikoisia makuja tai vieraita raaka-aineita, välillä oli joku spessuhampurilainen tai vastaavaa. Ruokaa, joka ei herätä mielipiteitä. En ole koskaan nähnyt kumiperunoita ja ruokaa sai maustaa oman mielensä mukaan. Leipä, maito ja salaatti check.

Lukiossa meillä oli oma keittiö ja ruoka oli tottakai himpun verran parempaa. Siltikin vielä aika perusmakuja ja ei ihmeempiä kikkailuja. Leipä, maito ja salaatti check again.

Ammattikorkeessa tuli paha. Notorious, kauheista kauhein, PALMIA. APUVA!
Mutta... Ruoka taas kerran ihan perusruokaa. Koulun koostuessa täysikäisistä, oli valinnanvaraakin hieman enemmän, eli keittoa, kasvisruokaa, salaattia sun muuta. Mausteitakin oli isompi kirjo. Kaiken kaikkiaan normiruokaa, jonka päätarkoituksena oli ravita. Ja taas kerran maitoa, leipää ja salaattia.

Nyt tuota ohjelmaa seuratessa huomaa, miten mielipiteet ruuasta eivät oikeastaan perustu ruuan makuun tai varsinkaan ravitsevuuteen, vaan sellaiseen ärsyttävään teini-ikään kuuluvaan valituslitaniaan. Kouluruuasta nyt kun on vaan siistiä aina valittaa, kun kaikki muutkin tekevät niin. Niin se oli jo 90-luvulla munkin koulussa.
Olisikohan nyt vaan parempi olla turhaan kyselemättä noilta räkänokilta yhtään mitään? Rahantajua heillä ei kuitenkaan ole ja parempi vaan pysyä hiljaa massan mukana kuin syödä itsensä täyteen, että jaksaisi opiskella.

Ohjelmassa tietysti ilmenee, ettei lasten kotona juurikaan kokkailla ja kotiateriat koostuvat yleisesti ottaen eineksistä. Niin, siis laatua ja ravintoarvoja?
Omalle kohdalle siunaantui niin loistoperhe, että meillä on aina kokattu, joten mun ei ole koskaan tarvinnut tukeutua kouluruuan makuun. Sitä syödään nälkään ja kotona saa herkullisia, hyvin valmistettuja ruokia.
Katsokaan vaikkapa Jamie Oliverin Food Revolution, niin näätte oikeesti paskaa kouluruokaa, joka lihottaa ja on ravintoarvotonta. Suomessa meillä on sentään kouluruuan suhteen homma aika hyvin hanskassa.
Myös tämä ihanainen Never seconds -blogi näyttää, miten hyvin meillä menee muihin maihin verrattuna. Olen sieltä ainakin yhden suomalaisen kouluruuan bongannut.

Eiköhän siis viedä Syrjäsen Harri takaisin pilttuuseensa ja opeteta vanhempa huolehtimaan lastensa ravitsemuksesta ja hyvästä ruuasta nauttimisesta. 60 centtiä/oppilas on vähän, mutta sillä silti ruokitaan nuoret. Ei gourmetilla, mutta ruualla. Vanhempien vastuulla on opettaa ruuan arvo. Sekä laadun arvo.

Ps. sarjaa seuratessa tuli mulle selväksi, että mun muksujen on turha kinuta mitään rahaa kouluun. Ykskin poika sanoi käyttävän 50 euroa kuukaudessa snäkkeihin, koska kouluruoka on niin tylsää. Frendi siinä vieressä hirnui, ettei edes uskalla laskea paljonko rahaa palaa. Kiitos teidän, mun muksut ei nyt saa yhtään herkkuja kesken koulupäivän!

PEACE & SCHOOL FOOD

Norovirusboogie

Mä olen kipeenä.
Ykä lentää!

Mikä pelastukseksi?

Ennaltaehkäisin tautia lounastauolla.

Bikbok 9,95

Käväsin ennen notorious-norovirusta lounastunnilla Campin Bikbokissa. Aloitin taas joka keväisen jump suit -sovituksen, ja ei. Ei se edelleenkään näytä yhtään hyvältä mun päällä. Mutta historiani tuntien, tämäkin ekvät ja kesä menee erinäisten jumppareiden kanssa sovituskopeissa ja kertaakaan se ei taaskaan tule näyttämään hyvältä. Mutta nää lasit (ekat tällä vuodelle!) oli ihan huiput! En edes eka meinannut ottaa, mutta myyjä sai ylipuhuttua. Ja Partatyypin kommentit oli tietysti: "tuolla on pakkasta, satanu lunta kolme päivää ja aurinkoo näkyny viikkoihin, joten sä ostat aurinkolasit." NII IN!

Mä luulin hävittäneeni kaikki Italiasta ostamani plehat (siis ne joille hankin autokyydin Torino-Helsinki), mutta olihan ne mulla! En vaan ollu ehtiny purkaa niitä paketista. Eihän siitä olekaan kuin seitsemän kuukautta, kun palasin. Nää menee vähän samaan, kuin se mun kolmen viinapullon löytö pari vuotta takaperin. Viron ostokset hukkuivat mun kodin sotkuihin niin napakympisti, että löysin pullot vasta kolme kuukautta myöhemmin :) voi sitä ilon päivää. Tuskin olen ikinä ollut lähellekään niin onnellinen. 

Nyt kuitenkin kolme päivää saikkua, mannapuuroa, mustikkamehua ja telkkaria. Jihuu. Ja ei tarvii pestä hiuksia, ja se kyllä kuvastaa näkyy.

IHANAA: click. Suosittelen varsinkin vesipuisto-tarinaa. Joillain vaan on niin sairaan siistit faijat

Musiikkia korville

Voishan ystävänpäivä olla useammin.

HEI!

Tälläsiä tänään kuunnellaan. Nopeammin menee ainakin tämä työpäivä.

Hei, tolla mun nuoremmalla kollegalla on joku hätä.
Aloitin aamuni taas kerran kahvikupilla, Pepsi Maxilla ja Aamulypsyllä. Yhtäkkiä havahdun johonkin rapinaan ja vilkaisen duunifrendiä. Hän jakeli pussillista (suolattomia) pähkinöitä kolmeen kasaan. Pakko oli kysäistä, mitä helvettiä tapahtuu. Kuulemma pähkinöissä on "niin vitusti kaloreita", että tuollaista 100 gramman pussia ei voi syödä harkitsemattomasti. Aika kuumottavaa. Ei ihme, että tyyppi on niin hermona kokoajan. Milloin on oikea hetki tehdä pieni interventio? Ollaan oltu työkavereita vasta neljä viikkoa.
No, sitä odotellessa voisin syödä 100 grammaa pähkinöitä.

Eilen oli muuten Ravintolapäivä. Kovat oli puheet Teurastamolle menemisestä, mutta me nukahdettiin. Nukuin viikonloppuna varmaan jotain 15 tuntia/päivä. Ja sitten tehtiin lättyjä. Eli meillä oli ihan yksityinen oma lättykahvila.

OMPA ESTEETTINEN KOKEMUS

Huomenna on kolme viikkoa Italiaan! JIHUU! 

PEACE & PANCAKES

// Olin kai mäkin nuori. //

Ystävänpäivästä sen verran, että Partatyypin kanssa lounastettiin Yeti Nepalissa ja en saanut kilipukkia.

Tällä viikolla oli siisn penkkarit ja wanhojen tanssit. Kun itselläni oli wanhat (ja vuosi oli 2007), ne joille oli tällä viikolla wanhat oli jotain varhaisteinejä. Vittumäolenmuutenvanha.

Nostalgiapäissäni koitin etsiä kuvia wanhoistani, mutta. Eipä löytynyt kuvia! Ei yhtäkään kuvaa minusta wanhojen tansseissa. Paitsi pari kornia maassaistumiskuvaa ihan paperiversiona. Mitä on tapahtunut?
Mulla oli kyllä digikamera jo vuonna 2007 ja muistaakseni kuvia kyllä otettiin.
Anyways. Päälläni oli ihana lohenpunainen tylliunelma helmikirjailuilla. Ah.

Tanssit meni silloin hyvin, mutta jatkot olivat sitäkin yllätyksellisemmät. Mitä voikaan tapahtua, kun laitetaan neljäkymmentä alaikäistä pieneen vapaa-palokunnan juhlatilaan ja tumpataan mukaan alkoholia? Kaikennäköistä. Sen ainakin muistan, että naistenvessan lainehti yrjöstä, ainakin viisi tyyppiä viilteli itseään (mmmitä?) ja yksi joutuin sekisten takia sairaalaan. Aika erikoista.
Olin saanut häädettyä porukat himasta, joten jatkot pidetään meillä. Ja olivatpahan oksennuksentäyteiset jatkot muuten!

Vuosi eteenpäin.
Penkkarit.

Ei yhtään kuvaa.

MITÄVITTUA?! Siis missä mun kaikki lukiomuistot ovat?

Penkkaripäivä oli tuona Herran vuonna 2008 kylmä ja aurinkoinen. Ilta oli humalanhuuruinen.
Rekoilla ajelu Espalla ja Kaivarissa oli ihanaa ja ai että, kun oltiin vapaita! Illalla laivalle. Taas yksi näitä nyky-yhteiskunnan eriskummallisuuksia, että jos ne teinit tyrkätään sentään tasaisella maalla olevaan juhlatilaan, niin nyt nämä juuri 18 täyttäneet heitetään avomerelle. Kyllähän siitä muistoja syntyi. Kuta kuinkin se reissu on piirtynyt hyvin ikimuistettavasti mieleeni ja varsinkin seuraavana päivänä alkanut Levin reissu. Josta ei muuten myöskään ole enää kuvia.

Huomasin myös etten löydä exän (jonka kanssa sattumalta tavattiin juurikin tuolla Levin reissulla...) kanssa tekemistä reissuista tai yhteisistä juhlista mitään kuvia. Bitter? Who's bitter?

Tämä ehkä selittänee kuvattomuuden.

Nojoo. NOLOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Samin hieno tulkinta abiristeilystä.

PEACE & Ravintolapäivä

Pitää olla pikkasen Paksu

Mä skippaan tänään päivän kuvan, katsellaan vaikka maanantaina.

Lähdetään ihan just Partatyypin kanssa Pacificoon brunssille, mutta eilen oltiin juhlimassa veljeä! Se täytti jo 26 vuotta, vaikka mä en ole vanhentunut päivääkään sen jälkeen, kun täytin 19.

Meille perheessä toimitaan syntymäpäivillä niin, että synttärisankari saa valita ravintolan ja sinne suunnataan yhdessä syömään. Kallen valinta osui tänä vuonna Studioravintola Paksuun. Ja oli hyvää! Niin superhyvää.

Nopeiden nettiarvosteluiden selailuiden perusteella paikka oli fine dine -ravintola, mutta listalta kyllä löytyi esimerkiksi 3kg kanansiipiä tulisella kastikkeella. Ja hampurilaisiakin taisi löytyä. Joku jäbä myös osallistui jonkinasteiseen haasteeseen, jossa hänen eteensä lahdattiin järkyttävä annos juurikin noita kanansiipiä sekä lasi maitoa. Tarjoilija huusi jotain "AIKA ALKAA NYT!", ja sitten otettiin kuvia ja ahmittiin. Olipa aika erikoista.

Me kuitenkin päädyttiin Jazz Menuun. Tälläistä tuli:

Alku

Matalalämpölohta & savudressingiä

Lohi näytti ihan raa'alta, mutta oli tosiaankin paistettu matalalämmöllä ja maistui niin jumalaiselta. Varsinkin tuon savudressingin kanssa. 

Pää

Rapeaa possunkylkeä & härän kieltä

Possunkylki <3 Olisin voinut safkaa pelkästää tuota rapsakkaa rasvaa kiloittain. Kielistä olen ainoastaan maistanut hevoisen kyseistä ja oli tämä härkäkin aika eksoottista. Se oli kuitenkin heikoin lenkki tässä annoksessa, mutta toi possu oli niin saatanallisen hyvää. Olisi tehnyt mieli hieroa naamani siihen.

Jälki

Paahdettua rommiananasta & jogurttijäätelöä

En ole niin erityisemmin jälkkäreiden perään, mutta olihan tää hyvä. Parasta oli anaksen päälle ripoteltu, lapsuudesta tuttu, suussa ratiseva rouhe. Muistatte sellasen tikkarisetin, jossa tikkaria dipattiin sellaseen suussa poksahtelevaan juttuun? 

Saatiin myös vähän arvuuteltavaa tuosta ruskeasta kastikkeesta. Veikkailtiin salmiakkia, lakritsia, jekkua, yrttejä.... Kastike osoittautui savustetuksi yrttikastikehässäkäksi, jonka secret ingredient oli oliivi. Olipahan juttu!

Vaikka paikasta tykkäsinkin ja todellakin haluan maista myös kanat ja ribsit, niin todellisuuden nimissä, kun pääsin kotiin, sain juosta suoraan vessaan. En tiedä mitä tossa oli epäonnistunut, mutta ykät lensi. Loppuilta menikin makoillessa. Sori, frendit, kun en vastannut puhelimeen!

Paksun plussa ja miinukset

+ Rento ja hyvä palvelu. Suloisia tarjoilijapoikia, jotka tarkistelivat sopivin väliajoin, onko kaikki ok. 

+ Paikassa myös lounas, brunssi ja keikkoja

+ Ruoka oli oikeesti hyvää

+ Erikoiset vaihtoehdot syödä fine dinee tai snackeja

+ Tosi hyvä hinta-laatusuhde. Toi menu kustansi 38e.

- Paikalla oli ennen Pop-kellaria ja paikalle jätetyt puomit muistuttivat mua ikävästi eräistä koulubileistä.

- Vessassa oli divaani. MA-U-TON-TA!

- Miksi mä yrjösin, kun tulin kotiin?

PLUSSAT VOITTI!

PEACE & tänään ei laatta lennä

ILOISTA PERJANTAITA

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikki kuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Low profile

Koulukemut

Vaatekemut

Pipe Fest 2011

Kouluristeily

Minun rakas

Ilosaari 2010

Niilinsorsa + Muumi + Karo

Mun blogiin on joku ihan nassukka löytänyt tiensä hakusanoilla "ripuli sinkki". Ihanaa. 

// TÄNÄÄN ON PERJANTAI! HYVÄÄ VKL. //

Won't you pose in my closet?

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikki kuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Eilen olikin lepopäivä, joten tässä vasta vaadittu päivän kuva. 

Aina business casual. Koulussa meillä oli kerran luento, siitä miten meidän vakavasti otettavien, yhteiskunnan helmien, tradenomien on soveliasta pukeutua työelämässä. Siinä käytiin läpi kaikki sukista huiveihin ja olipa muuten puuduttavin luento ikinä! Olen mä tainnut kerran omankin esitelmän pitää (Karon kanssa tietenkin)samasta aiheesta.

Joten nyt kun olen päässyt töihin tälläiseen jokaisen tradenomin unelmamestaan (...) tässä on mun business casual. 

Villatakki Gina Tricotista vuodelta Ö

Leoparditoppi Torinon Stradivariuksesta (joka on muuten ihan sairaan hirvee kauppaketju)

Pöllökoru Amsterdamin Jordaan-alueen pikkubutiikista

Housut Seppälästä ja ne on mun lempihousut!

Jalkaani vetäisin vielä mustat bootsit

Eiks ookkin kiva?

Loppuun vielä mun uuden lempieläinen, kilipukin, videoita. Mistä tollasia vois saada lemmikiksi?

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 

Jos Partatyyppi on nyt tajunnut mun vihjailut oikein, niin kun hän tänään saapuu ystävänpäivälounaalle, hänellä on pieni kilipukki kainalossaan mulle lahjana. Tätä odotellessa!

Mä taas tsekkasin tilastoista, että missä mua luetaan. Ja taas kerran olen tosi kova sana Vietnamissa! Cool. Ja hyvää ystävänpäivää sekä Chúc mừng Ngày Valentine!

PEACE & PYGMY GOATS

EPÄONNISTUMINEN

Se on nyt ohi.

Mä olen lukion ekasta luokasta asti koittanut etsiä katu-uskottavuutta ja ei. Ei onnistu. Mä tanssin kymmenen vuotta ja aina hip hop -tunneilla näytin ihan järkyttävältä. Kaikki muut muokkautuivat kunnon Bronxin katutanssijamimmeiksi ja minä vaan pysyin länsi-Helsinkiläisenä jäykistelijänä. Kiitos isä, niistä suomenruotsalaisista geeneistä, jotka pitää tän kaiken. Kiitos vanhemmat, että kasvatitte mut Pitskussa, mistä ei ole varmaan ikinä tullut ketään katu-uskottavaa ihmistä.

Mutta miten mä nyt tähän päädyin?

Mulle on aina sopineet kaikki hatut. Kattokaa vaikka:

Kelle sopii tonttulakki paremmin??

Sitten. Mä kelasin, että hankin kesäksi kunnon räppilippiksen ja rupeen kunnon räbämimmiksi. Koska, jos kaikki muutkin hatut sopii niin pakko lippiksenkin on sopia. Joten räppikesä 2013, here I come! Jotain tällästä lähdin hakemaan:

Ja tässä on lopputulos:

Elikkä se siitä sitten. Vaihdan äidinkieleni ruotsiin ja se on tervemenoa mun Nike Aireille. Mä aion myös tuhota kaikki mun kyseiseen tyylisuuntaan viittavat levyt. Alan suomenruotsalaiseksi mummoksi. 

PEACE och adjö

Auf wiedersehen. Bulls eye.

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikki kuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Seiskapäivän kuva-aiheena olisi "kuva, jota en koskaan julkaissut". No, mulla on ihan hyvät syyt miksen julkaiset kuvia, joita en koskaan julkaise. Joten skippaan tän!

Laitan nyt sit kompensaationa viisi mun lempparikuvaa. Mun tiistain 12.2. klo 9.16 lempikuvaa.

HERE:

Tälläseen on mennyt noi 90% mun ja Karon kouluajasta

Mä + Enni + Traffic Festival

 tässä lisätietoa

Viimeinen kouluristeily

Mä + Eeva + Xänäx Party

Kreisidisko kutosella

Duunifrendi (se nuorempi ja ärsyttävämpi) koitti pakottaa mut tekemään jonkun tietoturvakyselyn. Teki sen juuri itse ja alkoi heti selittämään jotain turhaa "tää kandeis tehä nyt heti!" Mulla on tän kuukauden loppuun asti aikaa tehdä sen. Joten en tosiaan tee sitä kuukauden alussa hei. Ja turha hänen on muutenkaan yrittää mua alkaa käskemään. 

Mä en edes tiedä, miksi se yrittää keulia joka päivä. Istuisi vaan hiljaa ja tekisi niitä fintrash-juttuja, mitä ikinä tekeekin. 

Eilen oltiin katsomassa Django Unchained! Se oli ihan huippuhyvä! Ah, Leonardo. Siinä vasta mies, joka tosissaan paranee vanhetessaan. Kannattaa myös katsoa herran J. Edgar.
Ja parasta Djangossa oli ehdottomasti musiikki. Mun mielestä Rick Ross on ihan liian aliarvostettu. Sillähän on ihan yksi cooleimmista äänistä everrr

Hyvää huomenta!

Maanantaimusaa & hirrrveen vaikee keksiä vihreää

Ihan ensiksi maanantainpiristysruiskeet

Pakkoruotsin kehiin!

Sitten matkataan Intian slummeihin M.I.A:n kanssa

Yonan + Puppa J + hevoset.  Ajankohtaista tämän hevosenlihaa kouluruuassa -kriisin alla.

OISPA JO KESÄ!!!

Tämän päivän omakuva oli huippuvaikee, eikä se kunnolla onnistunutkaan

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikki kuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema “erilaiset”

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

Mun dj-vuodet

Brasilialaiset grillibileet

lue lisää täältä

Eeva + rakas Gino

HUOMENTA!