Kevät puskee ikkunasta sisään

... Halusin tai en.

Elikkä mikä on mun todellinen tilanne? Ensinnäkin, ihan oikeesti mä asun nyt motherfucking Kannelmäessä.

Kuitenkin ihan länkkärin kasvattina kantsu on silti tuntunut aina aika kauheelta (älkää nyt lynkatko mua Britannian röökipaikal), ja niin se on kommenteista päätellen tuntunyt hyvin monesta muustakin, mutta täällä ollaan. Meidän kivassa kolmiossa. Iso ihan rempattu keittiö, partsi ja jopa yksi ylimääräinen huone. Ja plussana tietty ihan huippu vuokraisäntä :)

Toisena, mä olen edelleen out-of-work. Ei voi sanoa työttömäksi, koska olen vielä koulussa, muttaaa... Koulussa olen käynyt viimeksi viime vuoden puolella, jos ei yhtä 15 minuutin turhaakin turhempaa pyrähdystä lasketa. Työhakemuksia on lähtenyt noi kuusitoista tuhatta ja lähinnä tullu takasin kiittimoita. Pari haastattelua ollut, mutta vastaus niistäkin sama. 

Ennen kaikkea tuntuu tosi hyvältä hakea duunia ja palkkatoivetta kysyttäessä ehdottamani 2000 euroa/kk (joka on ihan vitullisen alakanttiin tyypit!) on liikaa. Jaha. Miten se menikään se suomalainen työntekijöiden arvostus?

Eräältä yritykseltä tuli ehdotus, että voivat maksaa liksani lounareilla. Ilmoitin suostuvani, jos lounareita tulee kuukaudessa sen 2000 euron edestä. Kiittimoi!

Ja nyt saa laittaa niitä "mutta muista kokemus!"-kommentit. Kun sitä on tehnyt töitä 13-vuotiaasta ja lähes valmis tradenomi niin en tosiaan tarvitse minkäänlaista toimistotyön "kokemusta" ennen kuin tuntisin tarvitsevani palkkaa. 

Äiti myös sanoi, että tää on sitä aikaa kun löydän itseni. Tietysti huusin hänelle n. 15 minuuttia, miten mun ei todellakaan tarvitse löytää itteäni, mulla ei ole mitään ongelmaa paitsi, että vuokra pitää maksaa ja helppohan sun on sieltä oman menestyvän firman takaa huudella. Tän jälkeen kaivoin pölykerrosten alta mun vanhan maalaus kitin. OLI HUIPPUU!

Nyt olen maalaillut joka päivä parista tunnista koko päivään ja jos en nyt löydäkkään itteäni niin ainakin se rentouttaa. Ja jos ei muuta ni mähän alan vaatimaan jotain taiteilija-apurahaa. 

Vesiväritaidetta!

Toisisanoen potkuista selvitty, Kalliosta muutosta selvitty, Kantsuun muutosta selvitty. 

Kaikki on hyvin ja aurinko paistaa.

Partsin ovi on auki ja lapset huutelee. Yhtäkkiä alko kuulua polkupyörän rullausta asfaltilla ja perään isän huuto "muista käyttää jarruja!" BÄNGBINGKHRASH! 

Eli muistakaa ja jarrut ja kypärät. 

PEACE & SUNNY SUNDAY

Alive & breathing

Kyselyistä huolimatta, olen vieläkin elossa!

Jäänyt erinäisistä syistä vähän kirjoittaminen tauolle.... Sorry!
Mä jatkan nyt. Tai ensi viikolla, koska tämä viikko on mennyt mun rakkaan koloseni tyhjentämiseen. Nyyh. Eli Kallion kodista on aika sata prosenttisesti tavarat nyt viety tuonne lännen helmeen, Kannelmäkeen.
Voi kaverit, kyllä elämä vaan heittelee! Vaikka sieltä lännestä olenkin kotoisin niin Kantsuun en olisi koskaan uskonut muuttavani.

Mutta eteen tulee kaikenlaisia päiviä. Myös niitä, kun pyydetään muuttamaan Kannelmäkeen ja ei vaan voi vastata kieltävästi.

Tuleeko tästä nyt Kantsun kimallus?

Britanniassa nähdään!

tuhon kysissä on, aikamme sieluton

Pidän pienen taiteellisen breikin, mutta jatkoa seuraa...

PEACE & FREEDOM

Ai kesäksi kuntoon?

Mä latasin tasan viikko sitten työkoneelle ohjelman, joka kolme kertaa päivässä aloittaa automaattisesti jumppaohjelman. Kauniin blondin neidon kanssa saan tehdä pienet taukojumpat.

Toisinsanoen kuudessa päivässä on taukojumppia ollut 18. Eli 18 kertaa olen painanut jumppaohjelman nappia "ei tällä kertaa".

Nyt on kaksi viikkoa Italian reissuun. Joten siihen asti mä vedän lounaaksi jonkun Nutrilett-smoothien, joka maistuu ihan hirviölle, mutta sisältää jotain 180 kaloria. Saanpahan vetää pastaa sydämeni kyllyydestä, kun reissuun pääsen. Yleensä smoothien nautittuani kakoilen hetken, menen työpaikan vessaan vetämään 15 minuutin tirsat ja lampsin kauppaan ostamaan manteleita. Siis niitä suolattuja ja maustettuja. Enkä edes jaa niitä kolmelle päivälle.

Olen nyt myös maksanut jo kahdesti kuntosalin kuukausimaksun käymättä kuukauden aikana kertaakaan treenaamassa.

PEACE & MORE CUPCAKES

Darrapoistomusaa & pöllöjä

Paha olo ja kauhea maku suussa, mutta ulkona paistaa aurinko!

Oon vieläkin lauantai-illassa.

Ensi viikolla lupaan lopettaa tän hehkutuksen

 Ihanaa Samulia

Rauhoitutaan nyt kuitenkin työviikkoon

Ja kevätkin ehkä ihan vähän pilkistää kattojen takaa!

Ja jos viime postaus olikin hieman angstinenn niin  Miki käänsi päivän ympäri 180 astetta:

Suojeluspöllö
(c) Mr. Tee

MR. TEE'S

PEACE & OWLS

JA TÄTÄ MÄ OLEN!

Lähdössä mamman kanssa syömään vähän kiinalaista näin vatsataudin päättymisen kunniaksi! Eli oli pakko alkaa vähän herkistelemään ennen sitä :

andthatswhoiam. Näitä kuvakollaaseja, joita muutkin tekee. Ehkä tässä irtoaa jotain musta.

Kirjoittaa Pulizer-palkinnon arvoisen kirjan, pelastaa maailman....

Kirjat on ne joihin voin käyttää isoja summia rahaa

Pelastettu useasti ja monella tapaa

Tulkaa tsiigaamaan mun kämppä anytime!

Pappani lupasi mulle 70-luvun oranssin Fordin, kun olin pieni. Auto kuitenkin myytiin, joten en tarvitse ajokorttia

Naiivia tai ei.

sorryy...

Mulla on listavihko, joka on täynnä erilaisia listoja

Pahoittelut tästäkin, mutta hei! That's who I am. Ihmeen hyvin ihmiset tämän hyväksyvät.

Välillä pää ei pysy tässä maailmassa

Olisi hieno kunnia kuulla olevansa jonkun inspiraation lähde.

  

Kyllähän te tiedätte :)

Kaiken kaikkiaan tiedän elämäni olevan huomattavasti onnekkaampi kuin monella, ja olen siitä tosi kiitollinen

PEACE & BLESSING

Kultapossuille ei kelpaa mikään

ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÄÄÄÖÖÄÖÄRHHHGGHH

Tän päivän saikkuohjelmaa kuului Ylen Tehtävä koulussa -sarjan seuraaminen. Muuten ihan kiva sarja ja hyviä juttuja käsittelevä, mutta sitten. Kouluruoka. Se väärinymmärretyin ja sorretuin osa meidän rakasta ilmaista koululaitostamme.

Ensiksi kysellään varhaisteineiltä ja teini-ikäisiltä syökö ne ruokaa. "No, ei me ku se on niin pahaa!", "se maistuu aina samalle", "se on ihan tylsää", "pitäis olla laadukkaampaa". Sitten kuvataan kun nämä tulevaisuuden toivot lampsivat Mäkkiin tai karkkikauppaan tuhlaamaan vanhempien rahoja siihen, ilmeisesti heidän mielestään, maistuvaan ja laadukkaaseen ruokaan. Motherfucker, että mua ärsyttää!
Sitten koululle raahataan Suomen kusipäisin julkkiskokki Harri Syrjänen arvioimaan. Tottakai sen mielestä kaikki on pahaa.

Alkuun mainittakoon, että vaikka sarjan muut osat keskittyvät tarkeisiin asioihin, kuten yheishenkeen, koulukiusaamiseen, jne, niin tämä ruokajakso ilmeisesti tehtiin, vaan että saatais jenkkityylin parjausjakso kouluruualle. Siinä missä jenkeissä se ruoka on oikeasti sontaa, niin tässä vaan keskitytään aiheeseen, josta jauhaminen on ihan turhaa. Koulumaailmassa on suurempiakin ongelmia, kuin kouluikäisten hampurilaishimo.

Oma kouluruokahistoria menee about näin: Peruskoulussa ruoka tuli keskuskeittiöstä. Ihan tavallista kotiruokaa. Ei mitään erikoisia makuja tai vieraita raaka-aineita, välillä oli joku spessuhampurilainen tai vastaavaa. Ruokaa, joka ei herätä mielipiteitä. En ole koskaan nähnyt kumiperunoita ja ruokaa sai maustaa oman mielensä mukaan. Leipä, maito ja salaatti check.

Lukiossa meillä oli oma keittiö ja ruoka oli tottakai himpun verran parempaa. Siltikin vielä aika perusmakuja ja ei ihmeempiä kikkailuja. Leipä, maito ja salaatti check again.

Ammattikorkeessa tuli paha. Notorious, kauheista kauhein, PALMIA. APUVA!
Mutta... Ruoka taas kerran ihan perusruokaa. Koulun koostuessa täysikäisistä, oli valinnanvaraakin hieman enemmän, eli keittoa, kasvisruokaa, salaattia sun muuta. Mausteitakin oli isompi kirjo. Kaiken kaikkiaan normiruokaa, jonka päätarkoituksena oli ravita. Ja taas kerran maitoa, leipää ja salaattia.

Nyt tuota ohjelmaa seuratessa huomaa, miten mielipiteet ruuasta eivät oikeastaan perustu ruuan makuun tai varsinkaan ravitsevuuteen, vaan sellaiseen ärsyttävään teini-ikään kuuluvaan valituslitaniaan. Kouluruuasta nyt kun on vaan siistiä aina valittaa, kun kaikki muutkin tekevät niin. Niin se oli jo 90-luvulla munkin koulussa.
Olisikohan nyt vaan parempi olla turhaan kyselemättä noilta räkänokilta yhtään mitään? Rahantajua heillä ei kuitenkaan ole ja parempi vaan pysyä hiljaa massan mukana kuin syödä itsensä täyteen, että jaksaisi opiskella.

Ohjelmassa tietysti ilmenee, ettei lasten kotona juurikaan kokkailla ja kotiateriat koostuvat yleisesti ottaen eineksistä. Niin, siis laatua ja ravintoarvoja?
Omalle kohdalle siunaantui niin loistoperhe, että meillä on aina kokattu, joten mun ei ole koskaan tarvinnut tukeutua kouluruuan makuun. Sitä syödään nälkään ja kotona saa herkullisia, hyvin valmistettuja ruokia.
Katsokaan vaikkapa Jamie Oliverin Food Revolution, niin näätte oikeesti paskaa kouluruokaa, joka lihottaa ja on ravintoarvotonta. Suomessa meillä on sentään kouluruuan suhteen homma aika hyvin hanskassa.
Myös tämä ihanainen Never seconds -blogi näyttää, miten hyvin meillä menee muihin maihin verrattuna. Olen sieltä ainakin yhden suomalaisen kouluruuan bongannut.

Eiköhän siis viedä Syrjäsen Harri takaisin pilttuuseensa ja opeteta vanhempa huolehtimaan lastensa ravitsemuksesta ja hyvästä ruuasta nauttimisesta. 60 centtiä/oppilas on vähän, mutta sillä silti ruokitaan nuoret. Ei gourmetilla, mutta ruualla. Vanhempien vastuulla on opettaa ruuan arvo. Sekä laadun arvo.

Ps. sarjaa seuratessa tuli mulle selväksi, että mun muksujen on turha kinuta mitään rahaa kouluun. Ykskin poika sanoi käyttävän 50 euroa kuukaudessa snäkkeihin, koska kouluruoka on niin tylsää. Frendi siinä vieressä hirnui, ettei edes uskalla laskea paljonko rahaa palaa. Kiitos teidän, mun muksut ei nyt saa yhtään herkkuja kesken koulupäivän!

PEACE & SCHOOL FOOD